Must read more Paul Auster.

"The story is not in the words; it's in the struggle."

I gave it three stars because I had expected a little more from the conclusion of this impressive series. I loved the concept of losing yourself in someone else's life and to see what it can do to you. I do like that the books are finally tied together in the end. They connect in the struggle of identity. I just expected a little more. The part about the letters that Fanshawe sent to Ellen was far too elaborate. The first few anecdotes were fun and quite telling but then it just felt stretched. Still, quite interesting overall.

The Locked Room works as a novella, and it's the strongest, most bizarre third of Auster's New York Trilogy even if it's not always his most enjoyable (especially in the beginning). But once coincidences start to spring up and little actions begin to loop back on themselves, Auster's work here becomes a masterpiece of Macguffins and Red Herrings, an emotionally resonant and psychologically intricate (with a big hit of Freud in a certain scene) document of noir-adjacent postmodernism. Whereas the previous two novellas (City of Glass and Ghosts) were arguably just highly enjoyable postmodern catnip, The Locked Room is a transcendent magnum opus that screams ambition while never forgetting the intimate and personal.

The Locked Room works as a novella, and it's the strongest, most bizarre third of Auster's New York Trilogy even if it's not always his most enjoyable (especially in the beginning). But once coincidences start to spring up and little actions begin to loop back on themselves, Auster's work here becomes a masterpiece of Macguffins and Red Herrings, an emotionally resonant and psychologically intricate (with a big hit of Freud in a certain scene) document of noir-adjacent postmodernism. Whereas the previous two novellas (City of Glass and Ghosts) were arguably just highly enjoyable postmodern catnip, The Locked Room is a transcendent magnum opus that screams ambition while never forgetting the intimate and personal.

In retrospect I really should have logged these as one book, oh well.

I shouldn't have trusted a magazine to buy a book.
Only the first chapter was interesting,but it's one of the worst books I've ever read.
I wasted my money!!
If it was a bit longer,I would be in a mad house now!

the writing in these books is phenomenal, the three stories of the trilogy start to interconnect in this final part. It is more difficult to say what they are about, solitude acne understanding oneselves certainly come into it. Auster has a real winner in this trilogy

Kolmas osa Austerin trilogiaa. Tässä osassa mies saa kutsun tapaamaan vanhan lapsuudenystävänsä, Fanshawen, puolisoa. Miehet olivat lapsena olleet parhaita ystäviä, mutta Fanshawe oli lähtenyt merille ja ulkomaille, eikä ollut pitänyt yhteyttä. Fanshawen puoliso kertoo miehen kadonneen jäljettömiin ja sanoneen ennen katoamistaan, että puolison pitäisi ottaa yhteyttä kertojahenkilöön ja antaa Fanshawen kirjoittamat tekstit hänen hallintaansa. Kertoja lukee tekstit ja ne ovat mestariteoksia. Vähitellen hänen ja Fanshawen puolison välille muodostuu läheinen suhde ja he muuttavat yhteen. Kertoja kasvattaa Fanshawn lasta omanaan. Fanshawe ei kuitenkaan katoa kertojan mielestä, vaan hän alkaa selvittämään tämän elämän tapahtumia sinä määrin, että uhkaa tulla Fanshawen persoonan kaappaamaksi eikä mitään muuta pysty ajattelemaan. Mutta Fanshaw on yhä hengissä ja ottaa yhteyttä – miksi?

Tämä viimeinen pienoisromaani käsitteli samantyyppisiä persoonan ja persoonaan samaistumisen tai jopa toiseksi henkilöksi muuttumisen teemoja kuin aikaisemmat tarinat. Luin kaikki tarinat erikseen aika pitkällä aikavälillä, mutta todennäköisesti tämä oli virhe, nähtävästi ainakin kahdella viimeisellä tarinalla oli yllättäviä juonellisia yhteyksiä, jotka olisivat peräkkäin luettuna olleet helpommin huomattavissa. Pienoisromaanien muodostama kokonaisuus on selvästi parempi kuin kertomukset erillisinä ja olisi hahmottunut yhtenäisesti lukiessa varmasti paljon paremmin.

Kırmızı Defter’i okumamak gibi bir ihtimal yok artık.