3.5

might be too dumb to understand this.

It was okay, not great. I enjoyed the themes and how the story comes full circle, but the writing was choppy, non-linear, and speculative. Just not really my style.

Holy shit you guys. Johannes Anyuru’s They Will Drown In Their Mothers’ Tears was incredible. About a father, and writer, and Muslim who, over a period of time, interviews a young woman in a a forensic mental health facility in Sweden and tries to unpack her role in a violent act that she both participated in and prevented, and whether or not she is a woman with a mind damaged in contemporary back door government torture of possible ISIS affiliated youth, or if she is, at least in part, a child of a future where Muslims in Sweden are locked away in horrific circumstances who has found a way backwards to try to undo a pivotal moment in time. Wow. This book says a lot. It says a lot about state sanctioned violence and state fuelled racism, it says a lot about the state of the world and where we seem to be heading, and, maybe, it says the most about what it is to be a migrant or the child of migrants, trying desperately to build a life out of love and hope through an unbearable cultural dislocation, only to become unsafe and dangerously unwelcome in the place you sought sanctuary. This book was profound. I finished it late last night, and had to dream about it and reread the last three chapters this morning to fully process it’s artfulness.

4.5 tähteä

HUH HUH MITÄ MÄ JUST LUIN?!

Aivot on sykkyrällä, tunnemaailma on pirstaleina ja kylmäävä tunne valuu päälle.

Melkein jätin tämän lukematta. Vielä ensimmäisten sivujen jälkeenkin epäröin, jokin vähän tökki. Mutta alun tunnustelun jälkeen kirja tarttui sillä tavoin kiinni, että melkein en olisi halunnut lukea sitä, ja silti en voinut muuta kuin lukea sitä. Aina kun laskin kirjan kädestäni, huomasin vain 10 minuutin kuluttua tarttuneeni siihen uudelleen. Tiedän, että luin kirjan liian nopeasti, vauhdilla, pysähtymättä, mutta siitä huolimatta se teki mielettömän vaikutuksen. Jos osaa, kannattaa tälle antaa aikaa. Itse en osannut, vaan pahaenteinen tunnelma kiehtoi liikaa. Luin tämän lähes kokonaan tänään, eilen ne alun vaikeat sivut.

Kirjaa lukiessa oli niitä hetkiä kun ajattelin, että tämän takia luen. Nämä ovat niitä kirjoja, joiden vuoksi kirjallisuus on.

Nyt on niin raunioina mieli, että pakko katsoa ennen nukkumista jotain mieltä keventävää.

4.5 tähteä siksi, että hieman kirjassa kielellä/kerronnalla leikittely meinasi välillä etäännyttää turhaan tarinasta. Tuli vähän sellainen olo, ettei tarinaan uskottu tarpeeksi, ja siihen yritettiin lisätä jotain ylimääräistä irrallisilla lauseilla, kielikuvilla. Mutta kieli ja kerronta ovat hyviä. Lauseet paikallaan. Tässä näkyi nyt hieman se oma epämukavuusalue, jolla en osaa aina olla, joka söi henkilökohtaista lukukokemusta. Muuten kirja on ehdottomasti 5/5.

my new favorite

Wat een boek... Het duurde een tijdje voor ik me in het verhaal kon nestelen, maar eens ik de verschillende lagen begreep, kropen de hoofdpersonages en hun verhaal en emoties onder mijn vel. Wat een actueel boek over identiteit, racisme, IS en terreur - een must-read!

Eipäs ollut ihan helppo kirja. Aiheensa puolesta jo tuntui vähän vaikealta ja todellisuuden tasoilla leikiteltiin siihen tapaan, ettei tapahtumia ollut ihan helppo hahmottaa. Ymmärsinkö kaikkea? En varmastikaan, mutta tunnelmaa välittyi sen verran, että tälle on helppo antaa suositus. Jihadisteja, ruotsalaista yhteiskuntaa, syitä ja seurauksia asioiden takana, dystopiakuvausta... Hieno teos.