Valitsin tämän kirjan StoryGraph reads the world 2023 Argentiina-osion kirjaksi, jotenka päätin että tällä sivumäärällä tahkoan kirjan vaikka väkisin läpi. Ja siltä se tosiaan aluksi tuntui.

Teksti oli jotenkin sekavaa ja välillä piti ihan tarkistaa että puuttuuko lauseista sanoja! En tiedä oliko kyse hieman epäonnistuneesta suomennoksesta vai oliko tässä yritetty pysy mahdollisimman lähellä kirjailijan alkuperäistä tyyliä. Vai oliko tarkoituksena heijastaa päähenkilön epävakaata henkistä tilannetta?

Alun vaikeuksien jälkeen tultiin kohtaan jossa

kuvataan Delian isän väkivaltaa vaimoansa kohtaan

ja tuntui kuin myrskyävä meri olisi silmien räpäyksessä tyyntynyt. Teksti oli selkeää ja kuvaus raakaa, mutta ei mässäilevää.

Tämän jälkeen en voinut laskea kirjaa enää käsistä.

Delian lapsuudessa kokemat traumat olivat osuvasti luettavissa päähenkilön ajatusten ja toimintojen välistä jo kirjan alkupuolella, vaikka alussa ihmettelin että mitä kummaa Delian päässä oikein liikkuu

. Näin jälkeenpäin kirjan loppu ja tarinan eteneminen on helposti aavistettavissa rivien välistä.

Pituudesta huolimatta tuntui kuin kirja olisi ollut paljon pidempi kuin mitä se oikeasti on. En ehkä suosittelisi jokaiselle henkilölle luettavaksi, mutta jos ei pelkää rankkoja aiheita ja jaksaa kärvistellä puoleen väliin asti, niin ei tämä kirja nyt niin huono ole. Arvosana heijastelee pitkälti sitä, millaisia tekstejä itse luen mielummin.