Nimeään myöten suomalaisen klassikon perikuva — elämää maaseudulla, kurjaa elämää maaseudulla, kuolemaa maaseudulla. Darwinistinen determinismi (kirjallisuuden professorini sanoin) on vahvasti läsnä: kurjuuden kierteestä ei pääse pois, sillä kaikki alkoholismista vaimon kuolemaan tuntuu periytyvän seuraavillekin sukupolville. Kiva, että tähän painokseen sisällytettiin kaksi alkuperäispainoksesta sensuroitua/poistettua lukua; Sillanpään sympatia tuntuu (onneksi) olleen punaisten puolella, vaikka ymmärrettävästi heti sodan jälkeisenä vuonna ei valkoista terroria käsitteleviä tekstejä ole voinut julkaista.