Tämä on sellainen teos, joka olisi pitänyt lukea hitaasti ja ajatuksella — valitettavasti oli pakko kiirehtiä, kun kurssikirja kyseessä. Ja kesällä, ehdottomasti tämä pitäisi lukea hämärtyvinä kesäiltoina kun maailmassa tuntuu olevan loputtomasti aikaa, niin kesäisen tunteen kaikki runojen luontokuvaukset herättivät. Monet runot eivät auenneet, mutten voinut jäädä niitä paljoa makustelemaankaan; olisin halunnut ymmärtää, tuli tyhmä olo, mutta kaunista kieltä joka tapauksessa. Siitä en tosin tykännyt, että Björling käyttää aivan liikaa ja-sanaa — ehkä miulla meni ohi sen taiteellinen tehokeino, mutta ennen pitkää se vaan ärsytti ja tuntui jankkaukselta — ei kuitenkaan iso miinus muuten ihan onnistuneelle kokoelmalle.