Mielenkiintoinen, romaanimainen kirjoitustyyli; kirjoittaessaan Kivestä Keskisarja omaksuu tämän kekseliäät sanavalinnat, mutta liika omaperäisyys osoittautuu negatiiviseksi, kun Keskisarja soveltaa nykyajan käsitteitä 1800-luvun yhteiskuntaan liiankin luovin perustein — tai perusteetta. En oikein pitänyt teoksen kerronnasta, sillä vaikka teos tietokirjana erottuukin edukseen kielellisten ansioidensa takia, Keskisarjan asenne on liiankin lähellä Kiven Seitsemän veljeksen "pojat on poikia"-asennetta. On käsittämätöntä, että olevinaan faktoihin perustuva teksti käyttää  "käsitteitä" kuten "me too -kimitys" — ensinnäkin aivan hirveää seksuaalisen ahdistelun uhrien ja naisten kokemusten vähättelyä, ja toisekseen luulisi historioitsijan tietävän, että 2000-luvun vallitsevia arvoja ja niihin pohjautuvia ilmiöitä ei voi sellaisenaan soveltaa 1800-luvun yhteiskuntaan.