Rakkaudenhirviön kansi on tullut sieltä täältä tutuksi, mutta jotenkin olen aina olettanut, ettei tarina kiinnosta minua – voi kuinka väärässä olinkaan! Saara Turunen kuvailee ilmiömäisesti ulkopuolisuuden tunnetta ja suomalaisuutta. Samaistuin ja nyökyttelin, sain paljon irti siitä, millaisesta näkökulmasta asioita tarkastellaan. Liian pitkä tämä kuitenkin on ja joissain kohtia alkoi väistämättä vähän kyllästyttää. Sivuhenkilö onkin huomattavasti tiiviimpi ja otan sen varmasti pian kuunteluun.