Maria Kallion Ei niin kuin muut tytöt -rooli on läsnä tässäkin kirjassa, tosin nyt ei onneksi enää niin voimakkaana kuin sarjan ensimmäisissä osissa. On jännä, miten teoksen teksti on välillä todella feminististä, mutta samalla se tuntuu välillä vain pinnalliselta tehokeinolta ja paikoin tarina vaikuttaa aivan (setä)miehen kirjoittamalta erityisesti naiskuvaustensa osalta. Tarinassa oli vaikea pysyä kärryillä, hahmotin tapahtumien kokonaiskuvan täydellisesti vasta luettuani noin 90%, eikä kerronnan sävykään ollut mieleeni. Aivan kuin teoksen keskeinen aihe, seksityötä tekevät naiset, olisi jotenkin antanut voimakkaan, epämukavan ja hieman esineellistävän sävyn koko kerronnalle, siis niin että Lehtolainen/Kallio/kirjan ääni katsoisi tekstiä kuin parittaja seuraavaa naisuhriaan. Aiheena seksityö on minusta tärkeä ja mielenkiintoinen, eikä kirja kuvannutkaan seksityötä tekeviä huonossa valossa, mutta rivien välistä vain välittyi erilainen tunnelma kuin mitä rivit itse kirjaimellisesti kertoivat.