Siitä on useampi vuosi kun olen viimeksi lukenut Heli Laaksosen runoja. Edelleen nautin niistä, vaikka tästä kokoelmasta ei tullu sellaisia oivalluksia itselle, kuin muistan edellisistä tulleen. 
Murre on riittävän lähellä Eurajoen ja Rauman murteita, kuulostaakseen ihanan lämpimältä ja kotoisalta. Tulee mieleen mummu, ja äitin sisarukset.