Taas yksi pakollinen kurssikirja, johon tarttumista välttelin sen nimen takia, koska luulin teoksen olevan täynnä isänmaallista kansallisromantiikkaa. Olihan siinä sitäkin, mutta lähinnä kriittisessä valossa, tai niin ainakin tulkitsin. "Sivistyneen" Helsingin ja "takapajuisen" maaseudun ero on selkeä, ja mielestäni teos kritisoi hyvin sitä, miten erityisesti tuohon aikaan ihmiset romantisoivat maaseutua ja pitivät sen köyhää kansaa "suomalaisuuden ytimenä", mutta sitten kun maaseudulla olisi pitänyt konkreettisesti elää, sen väestöstä ja elinkeinoista tulikin yhtäkkiä rahvaanomaisia, jopa vastenmielisiä. Jossain muodossa kritiikki on ajankohtainen vielä nykypäivänäkin, ja ehkä juuri se tekikin teoksesta niin mielenkiintoisen — vieläkin on kaupunkien rikkaiden ja korkeakoulutettujen päättäjien välillä vaikea asettua muiden nahkoihin. Heikki hahmona oli aika sietämätön, mutta osa hänen sietämättömyydestään tuli juuri siitä, että samastuin häneen enkä pitänyt siitä faktasta että syvällä minunkin sydämessäni asuu jonkinlainen Heikki...
Teoksen kieli oli minusta suhteellisen modernia ja helppolukuista verrattuna moniin muihin tuon ajan teksteihin, ja erityisesti 1800-luvun ylioppilas- ja yliopistoelämästä oli todella mielenkiintoista lukea! Näköjään ei ole opiskelijoiden bilekulttuuri paljoa muuttunut :D