Mielenkiintoista, mutta myös raskasta tekstiä. Kuuntelin kirjaa aina podcast-jaksojen tyylisesti tapaus kerrallaan, siihen se sopi erinomaisesti — varsinkin, jos olet itse rikoksen lisäksi kiinnostunut laajasti henkilöiden taustoista sekä ongelmista suomalaisessa systeemissä. Vaikka kukin tapauksista on monien, epäonnisten vaikuttimien summa, tuntui kirja silti välillä sympatisoivan rikoksen tekijöitä vähän liikaa miun mielestä. Vain vähän, enimmäkseen olin täysin samaa mieltä erityisesti laajemmalla yhteiskunnallisella tasolla vaikuttavista asioista, kuten rangaistuslaitoksista ja lastensuojelusta sekä niiden puutteista. Siltikään mielessäni ei kävisi hetkeäkään syyllistää tapahtuneesta lastensuojelun yksittäisiä työntekijöitä tai yksiköitä, kuten valitettavan monet tuntuvat netin kommenttikentissä tekevän, vaan ongelma on paljon laajemmalla tasolla — ehkäisevien palveluiden tarpeen aliarvioinnissa ja aliarvostuksessa, ja sitä myötä resurssien puutteessa. Ongelmia ei vähennä myöskään se, että valitettavan usein yksilöt nähdään mustavalkoisesti joko rikollisina tai ei-rikollisina — kun kerran erehtyy tekemään jotain väärin, on heti muka jo menetetty tapaus, avun ulottumattomissa pimeällä puolella. Henkirikokset ovat asia erikseen, niissä kaikki sympatiani ovat aina uhrin puolella, eikä niitä ole mielestäni riittävästi sovitettavissa millään systeemillä, mikään ei korvaa toisen menetettyä elämää. Nämäkin tapaukset olisi voitu ehkäistä niin monin keinoin..